Tiina Numminen: Erillisverkkojen ennakkoluulottomuus teki vaikutuksen työnhakuprosessissa

Turvallisuudentekijät-juttusarjassa asiantuntijamme kertovat työstään ja arjestaan. Diplomi-insinööri Tiina Numminen työskentelee kehitysasiantuntijana tietoliikennelaboratoriossa ja nauttii, että saa itsekin oppia työssään koko ajan uutta.

Mitä tehtäviisi kuuluu?

Huolehdimme tietoliikennelaboratoriossa osaltamme korkean varautumisen turvallisuusverkosta, joka varmistaa Suomen valtion ylimmän johdon sekä turvallisuusviranomaisten viestintää kaikissa tilanteissa. Huolehdimme hallinnon turvallisuusverkon (Tuve) verkko- ja infrastruktuuripalveluista. Kehitystyöstämme hyötyvät esimerkiksi Puolustusvoimat, ministeriöt, hätäkeskukset, Rajavartiolaitos, poliisi ja pelastusviranomaiset.

Kehitämme tietoliikennelaboratoriossa Erillisverkkojen tietoliikenneverkkoa mahdollisimman toimivaksi ja turvalliseksi. Teemme yhteistyötä verkon arkkitehtien ja asiantuntijoiden kanssa. Toimintamme on kasvanut koko ajan ja työntekijämääräkin tuplaantunut niiden viiden vuoden aikana, joina olen ollut täällä töissä.

On hämmentävää, kuinka paljon nykyään voi pakata dataa yhteen hiuksenohueen valokuituun.

Suljetussa laboratorioverkossa on turvallista testata eri laitteita ja ohjelmistoja. Korona-aika kehitti laboratoriotoimintaa niin, että voimme hoitaa monia tehtäviä myös etänä.

Minun vastuualueenani on siirtoverkko – eli käytännössä siirrän valoa pitkiä matkoja. On hämmentävää, kuinka paljon nykyään voi pakata dataa yhteen hiuksenohueen valokuituun. Tekniikka on kehittynyt todella nopeasti! Kun opiskelin, tietoa pystyi siirtämään kuidussa yhden ”taajuuden” kerrallaan. Nyt valo on jaettu eri aallonpituuksille kaikkiin spektrin väreihin  mahdollistaen jopa 96 eri kanavan käytön.

Milloin tulit töihin Erillisverkoille, ja mikä sinut innosti tänne?

Tulin syyskuussa 2016 – ja olen edelleen innoissani, kuinka mahtavaan työpaikkaan pääsin! Radioverkot kiinnostivat minua jo ammattikorkeakoulussa, kun GSM ja UMTS olivat vasta uusia asioita. Opiskelimme lähinnä 2G-teknologiaa, 3G oli vasta tulossa.

Halusin tietää asiasta enemmän ja päädyin opiskelemaan radioviestinjärjestelmiä eli radiotekniikkaa tekniseen korkeakouluun. Olen siis valmistunut sekä tietoliikennealan insinööriksi (AMK) että diplomi-insinööriksi sähkötekniikan alalta.

Työnhakuprosessini oli suorastaan ihmeellinen. Olin keväällä 2016 äitiyslomalla alle kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kun huomasin Erillisverkkojen työpaikkailmoituksen. Kirjoitin hakemuksen miltei siltä istumalta. Yllätyin, kun pääsin soveltuvuustesteihin, vaikka olin pienen vauvan äiti. Se oli hieno osoitus työnantajan ennakkoluulottomuudesta.

Kun aloitin työt, nuorimmaisemme oli noin viiden kuukauden ikäinen. Ojensin hänet miehelleni ja sanoin: pidä hauskaa! Yksityisyrittäjänä hän pystyi paremmin säätelemään työaikaansa ja ottamaan hoitovastuun. Toki saimme hoitoapua paljon myös kahdelta mummilta ja saamme edelleen kaikille kolmelle lapsellemme.

Viihdyn Erillisverkoilla, koska meillä on hyvä yhteishenki ja yhteinen päämäärä.

Mikä sinua innostaa nykyisessä työssäsi?

Minua motivoi aina eteenpäinmeno, kehittäminen ja oppiminen. Tällainen kehittämistehtävä on minunlaiselleni ihan täydellinen, koska voin itsekin oppia koko ajan uutta ja saan tehdä todella monipuolista työtä. Haluan jakaa oppimisen iloa myös muille. Vastaan meillä usein erilaisten laitteiden tai järjestelmien asennusohjeiden kirjoittamisesta.

Tietoliikennelaboratoriossa työnämme on varmistaa, että valtion johto ja turvallisuusviranomaiset pystyvät kommunikoimaan ja siirtämään dataansa turvallisesti. Jotta se onnistuu, teemme paljon työtä eri tasoilla.

Alalle kouluttautuneena diplomi-insinöörinäkin on joskus vaikea hahmottaa, kuinka paljon erilaisia tasoja tarvitaan tällaisen kokonaisuuden toteuttamiseen. Työtäni helpottaa todella kannustava esimies. Hän auttaa myös töiden rajaamisessa – minun on esimerkiksi vaikea sanoa kenellekään ei, mutta hän pystyy asettamaan rajat, ettei kenellekään yksikössämme kasaudu liikaa tehtäviä.

Viihdyn Erillisverkoilla, koska meillä on hyvä yhteishenki ja yhteinen päämäärä, jonka eteen kaikki yli 350 työntekijää työskentelee yhdessä: teemme osaltamme Suomesta turvallisen ja hyvän paikan elää.

Olen sitoutuvaa sorttia ja pidän pitkäjänteisestä kehittämisestä. Haluan työskennellä täälläkin pitkään – vaikka eläkeikään asti! Menin edelliseen työpaikkaani Ericssonille jo diplomi-insinööriopintojeni aikana ja olin siellä 10 vuotta.

Miten rentoudut vapaa-ajallasi?

Asumme mieheni kotitilalla Kanta-Hämeessä, ja perhe ja maatila täyttävät vapaa-aikani täysin. Harrastan pienimuotoisesti ponien kasvattamista, nyt niitä on neljä. Vanhin on pian 18-vuotias kantaäiti Svea (Streamside Beverley 223 C). Lisäksi meillä on sen tytär, kuusivuotias Iisa (Bluewilds Beatrice 322 C) ja keväällä 2021 syntynyt Brock-varsa (Bluewilds Poldark).

Minulla on myös ystäväni kanssa yhteinen, Irlannista ostettu jalostusori Frederiksminde Lorenzo 38 IC, mutta se ei asu täällä. Näissä kolmessakin riittää työtä ja hoidettavaa, mutta onneksi mieheni ja kolme lastamme auttavat myös.

Löysin mieheni aikoinaan poniharrastuksessa tapaamani ystävän kautta, ja nämä hevoset ovat nyt tärkeä osa perhettämme. Täytyykin antaa pieni varoituksen sana kaikille, jotka etsivät kumppania. Jos puolisoehdokas on hevosihminen, varaudu siihen, että kyllä harrastuksesta tulee väkisinkin osa myös sinun elämääsi!

Lue lisää:

Matti Paavola: Verkkosuunnittelijan pitää ymmärtää koko verkon laajuus

REETTA SILTASALMI-KAUTTO: INSINÖÖRIKIN SAA VILLITELLÄ!

ATTE TULIAINEN: TIETOARKKITEHTUURI AUTTAA TEKEMÄÄN PAREMPIA PÄÄTÖKSIÄ