Tekoäly auttaa muttei korvaa ihmistä
Älypuhelimet hyödyntävät tekoälyä, tekoälyllä tehdään salamannopeaa pörssikauppaa, lääkärit hyödyntävät tekoälyä muun muassa syöpädiagnooseissa ja moni netin asiakaspalvelija on oppiva tekoälyrobotti.
Tekoälyä 1980-luvulta saakka tutkinut Timo Honkela toimii digitaalisten aineistojen tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa ja pohtii teknisten kysymysten ohella tekoälyn eettisiä ja moraalisia kysymyksiä.
Hän on oikea henkilö vastaamaan kysymykseen, mitä hyvää tekoäly voi ihmiskunnalle tuottaa.
”Tekoälyn analyyttisen ulottuvuuden avulla voimme olla entistä paremmin selvillä siitä, mikä tämä maailma on ja mitä täällä tapahtuu. Nämä välineet, kuten koneoppiminen, antavat paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen ymmärtää monimutkaisia ilmiöitä. Analysoinnin ei tarvitse enää rajoittua pelkästään tilastollisiin menetelmiin, vaan nyt voidaan analysoida käsitejärjestelmiä ja ihmisten ajattelua aivan uudella tavalla.”
Ymmärrystä ja parempaa bisnestä
Eri puolilla maailmaa käytössä olevat erilaiset oikeusjärjestelmät ovat Honkelan mukaan hyvä esimerkki siitä, mitä tekoälyllä voidaan analysoida ja tulkita uudella tavalla.
”Oikeusjärjestelmät eivät ole yhteismitallisia. Toisaalta kansainvälinen kauppa ja muu ihmisten välinen yhteistoiminta edellyttää toimintaa yhteisten sävelten mukaan. Kukaan oikeustieteilijä ei voi hallita satojen maiden erilaisia järjestelmiä ja tulkita niiden merkityksiä.”
Eri järjestelmien pitkälle viety harmonisointikaan ei ole mahdollista, onhan se nähty vaikkapa EU:n, USA:n ja Kiinan välisen kaupan ongelmissa. Tällaisen tilanteen hallitsemiseen tekoäly tuo huomattavasti apua tulkitsemalla ja luomalla ymmärrystä erilaisten käsitejärjestelmien, lainsäädäntöjen, kauppatapojen tai vaikkapa arkisten käytöstapojen välille. Tekoälyllä luodaan näin myös harmoniaa ja turvallisuutta, kun eri maissa ja kulttuureissa toimivat ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan ja toimimaan yhdessä.
”Tekoälyyn perustuva tilanneälykäs apuväline voi neuvoa liikemiestä toimimaan sillä tavoin, ettei hän tahattomasti loukkaa toisesta kulttuurista tulevaa ihmistä.”
Tekoäly huomioon lainsäädännössä
Tekoälyn haitallista käyttöä voidaan Honkelan mukaan suitsia lainsäädännöllä, jolla tekoälyn käyttö säädetään kaikissa tilanteissa mahdollisimman läpinäkyväksi. Suomessa on tässä asiassa edetty hyvin, sillä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa perustettiin jo syksyllä professori Riikka Koulun johtama 2016 Legal Tech Lab -yksikkö, jossa pohditaan, miten tekoäly pitää ottaa huomioon lainsäädännössä ja miten tekoälyä voidaan hyödyntää oikeuslaitoksessa.
Tekoälyjärjestelmien ja ennen kaikkea niiden takana olevien algoritmien nopea kehitys sekä tietojenkäsittelykapasiteetin jatkuva kasvu herättävät kysymyksiä tekoälyn rajoista. Voiko siitä tulla inhimillinen, empaattinen, tunteva ja oman olemuksensa tunteva itsenäinen toimija, joka asettuu ihmistä vastaan ja ottaa vallan omiin käsiinsä?
”Tekoäly on usein hyvä hämäys, kun se matkii ja simuloi ihmistä tarkemmin ja tarkemmin. Silloin sen toiminta voi näyttäytyä joko hyödyllisenä tai toisaalta vaarana ja uhkana. Tekoäly itse ei tee tietoisesti mitään oikeaa tai väärää.”
Työelämään dramaattinen muutos
Entä miten käy työn, jonka on ennustettu loppuvan tai ainakin vähenevän, kun tekoäly tulee ensin auttamaan meitä ja myöhemmin ehkä korvaamaan ihmisen monissa tehtävissä?
”Olemme työelämässä dramaattisten muutosten alussa. Nyt tapahtuu yhteisön evoluutiota, jossa ihmiset alkavat yhä enemmän ratkaista ongelmia tekoälyn avulla. Toiminnan tapa muuttuu, ja siitä tulee koko ajan laadukkaampaa.”
Työssä avustavat tekoälypohjaiset järjestelmät ovat tilannekohtaisia. Ne mukautuvat kuhunkin tilanteeseen, tekevät siihen liittyvästä datasta päätelmiä ja suosittelevat ihmiselle päätöksiä. Järjestelmät oppivat mahdollisista virheistä ja jakavat tietoa virheenkorjauksesta myös muille vastaaville järjestelmille.
”Kun aiemmin tehtiin esimerkiksi terveydenhuollossa päätöksiä samoilla säännöillä kaikille, tehdään päätökset tekoälyä hyödyntämällä kullekin potilaalle yksilöllisesti. Tämä parantaa merkittävästi tuloksia. Kyseessä on työn ja toiminnan hyperevoluutio”, Honkela toteaa.
