Mitä Suomen rajoilla tapahtuu? Ilman tilannekuvaa ei voi tehdä päätöksiä
Rajavalvontaa maastossa on tehty moottorikelkan, mönkijän, ihmisen ja koiran voimin. Niiden rinnalle on nykyään tullut työtä helpottavaa teknologiaa. Erillisverkot varmistaa, että teknologian edellyttämät yhteydet toimivat.
”Rajavartiolaitoksen operatiivisen kenttätoiminnan johtamisen tärkein työkalu on Erillisverkkojen tuottama viranomaisverkko Virve. Virve on kivijalka, jonka päällä johtaminen ja tilannekuvan ylläpitäminen tapahtuu”, Rajavartiolaitoksen teknillistä osastoa vetävä prikaatikenraali Jari Tolppanen tiivistää.
”Ainoastaan johtamiskyvyllä voi pärjätä nykyisessä turvallisuusympäristössä. Jos ei ole johtamista, toimiminen muuttuu yhtä vaikeaksi kuin käveleminen toimistolta parkkihalliin silmät kiinni”, Erillisverkkojen toimitusjohtaja Timo Lehtimäki vahvistaa.
Tolppasen mukaan Virve on ollut Rajavartiolaitokselle erinomainen järjestelmä.
”Se on ollut vaativissa kenttäolosuhteissa toimintavarma ja helppokäyttöinen. Maantieteellinen kattavuus on hyvä. Siihen on voinut luottaa kuin vuoreen. On tärkeää, että Virve 2 -palveluissa nämä ominaisuudet säilyvät”, hän sanoo.
Tolppanen sanoo, että myös Virve 2 -palvelujen uudet ominaisuudet tuovat uusia mahdollisuuksia.
”Laajakaistaisella tiedonsiirrolla kasvava ja monipuolistuva sensori- ja valvontatieto voidaan siirtää tehokkaasti johtamis- ja tilannekuvajärjestelmiin. Partioille tulee mahdollisuus jakaa ja vastaanottaa valvontatietoa Virve 2 -päätelaitteella. Rajavartiolaitos on nyt laajakaistaisen Virve 2 -palvelujen ylivoimaisesti suurin käyttäjä liittymämäärissä mitattuna.”
Kulut kuriin paremmalla priorisoinnilla
Rajavartiolaitoksen toimintakykyä muuttuneessa turvallisuustilanteessa on vahvistettu hallituksen päätöksellä. Yksi toimintakykyä vahvistavista toimista on lisätä käyttöön ajanmukaista teknologiaa.
”Lisäämme esimerkiksi valvontakameroiden ja muiden sensoreiden määrää huomattavasti. Siitä seuraa, että tiedonsiirtoratkaisujen on kehityttävä. Jos valvontakameroiden tuottamaa tietoa ei saada siirrettyä prosessointiympäristöön, se jää hyödynnettäväksi vain paikallisesti esimerkiksi ilma-aluksessa ja aluksessa. Silloin sitä ei myöskään saada osaksi kokonaistilannekuvaa ja johtamista”, Tolppanen sanoo.
Turvallisuuden ja talouden välille täytyy Tolppasen ja Lehtimäen hakea tasapainoa. Talouden keskipisteessä eivät voi olla pelkät säästöt vaan pikemminkin priorisointi.
”Vaikka Suomen talous on huonossa hapessa, voimme silti parantaa kaikkein kriittisimpiä asioita. Terävin kärki täytyy tehdä todella hyvin ja loput riittävän hyvin. Ei pidä sortua yliluokittelemaan asioita tärkeämmiksi kuin ne ovat, se on kaikkein kalleinta. Myös palvelujen laaja käyttö tuo säästöä käyttäjille, sillä suurempi käyttäjämäärä laskee kaikkien kustannuksia”, Lehtimäki toteaa.
Suomen erityislaatuisuus on yhteistyö
Suomen suuri pinta-ala suhteessa väkilukuun sekä pieni viranomaisten määrä on pakottanut Suomen kekseliääksi.
”Teknologiset ratkaisut ovat samoja kuin muissakin maissa. Suurin ero toiminnassamme on viranomaisten yhteistyö. Meillä ei yksinkertaisesti ole ollut varaa muuhun: yhdessä tekeminen on ollut välttämätöntä. Olemme miettineet teknologiset ratkaisut yhdessä, sen sijaan että jokainen viranomainen olisi hankkinut omat erilliset”, Tolppanen sanoo.
”Toinen missä olemme onnistuneet verrattuna moniin muihin maihin, on julkisen ja yksityisen puolen yhteistyö”, Lehtimäki lisää.
Lehtimäki ja Tolppanen innostuvat pohtimaan, missä määrin on järkevää ja kustannustehokasta toteuttaa tietoteknisiä palveluita itse ja mitä kannattaa ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta.
”On vaarallista kuvitella, että kaikki osaaminen olisi tiivistynyt omaan organisaatioon. Tehtävämme on ennemminkin toimia orkesterin johtajana, eikä jokaisen soittimen soittajana”, Lehtimäki kiteyttää.
Lainsäädännössä tilaa uuden teknologian käyttöönotolle
”Jos menemme nykyisen lainsäädännön ohjaamalla, melko staattisella ja jähmeällä mallilla, voimmeko tarttua niihin mahdollisuuksin, joita teknologian kehittyminen tarjoaa? Samalla tämä vaikuttaa myös valtionhallinnon vetovoimaan työnantajana, jos työvälineet eivät ole ajanmukaiset. Asialla on iso strateginen merkitys”, Tolppanen sanoo.
Mitä normien keventäminen tai purkaminen voisi tarkoittaa käytännössä?
”Niin sanotun Tuve-lain eli lain julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta pitäisi olla työkalu, joka auttaa. Todellisuudessa siitä on enemmän haittaa. En tarkoita, että kaikki vaatimukset pitäisi poistaa. Pitäisi löytää tasapaino, jotta laki ei rajaa liikaa”, Lehtimäki arvioi.
”Johtuuko se siitä, että laki on kirjoitettu liian yksityiskohtaisesti. Olisiko syytä kysyä, miten tarkat raamit valtion toimijoille pitää antaa?” Tolppanen kysyy.
Molemmat allekirjoittavat, että lainsäädännön ja pykälien määrä kasvaa jatkuvasti.
”Se ajaa orkesterin johtajan ahtaalle. Jos orkesteri voi soittaa vain rokkia muutamalla soinnulla ja vaikka toiminnassa tarvittaisiin välillä jazzin luovuutta”, Lehtimäki toteaa.
