Miksi pitää puhua henkisestä huoltovarmuudesta – puhuttaisiinko mieluummin ihmisenä ja ihmisiksi olemisesta?
Tiedättehän ne kullekin ajalle ominaiset trenditermit, joille hieman pintaa raaputtamalla käy kuten keisarin uusille vaatteille? Turvallisuuden ja varautumisen skenessä viime vuosina on ollut pinnalla termipari ”henkinen huoltovarmuus”. Jotta kansakuntana kestämme ja yksilöinä jaksamme maailman melskeessä, hankkikaamme henkistä kestävyyttä, resilienssiä – laitetaan henkinen kotivara kuntoon!
Tarvitsemme yksilöinä voimavaroja, joilla kohdata muutoksia ja ennakoimattomia pyörteitä. ”Henkisen huoltovarmuuden” tai resilienssin sijaan pitäisi puhua ennemmin ihmisenä ja ihmisiksi olemisesta.
Keskustelu henkisen huoltovarmuuden kasvattamisesta pitäisi olla keskustelua ihmisyydestä, kun nyt se on kuin yksitotinen to do -lista: käy oopperassa, muista lenkkeillä, lue Dostojevskia. Ihmisenä oleminen ei ole tehtävälista, ihmisyys ei ole mikään tick in a box -homma.
Entä mitä tarjotaan ratkaisuksi henkisen huoltovarmuuden kasvattamiseksi? Taidetta on yritetty ehdottaa avuksi, vaikka taiteen rooli on paljon laajempi. Olen samaa mieltä professori Jorma Uotisen kanssa (Sami & Jorma -podcast 5/2024): taiteen tehtävä ei ole kasvattaa henkistä resilienssiä. Uotinen muotoilee, että taiteen tehtävä on viedä sivistystä eteenpäin.
Taiteen merkitys ihmisenä olemisessa ulottuu siis paljon pidemmälle kuin pelkän mielen vahvistamiseen. Taide ei ole vain väline henkisen kestävyyden kasvattamiseen; se on dialogi, joka kutsuu meidät tutkimaan ja kokemaan ihmisyyden syvimpiä kerroksia. Taiteen tehtävä on haastaa, ravistella ja avata uusia näkökulmia, joita emme arkipäivän rutiineissamme kohtaa. Se voi olla voimakas väline empatian herättämiseen ja tarjota ikkunan toisten ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin, mikä puolestaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä – niin itsestämme kuin muista.
Esimerkiksi teatteri ja elokuvat mahdollistavat astumisen toisen ihmisen kenkiin hetkeksi. Kuvataide taas visualisoi tunteita ja kokemuksia, joille meillä ei ole sanoja. Musiikki puhuttelee meitä suoraan tunnetasolla, ylittäen kielelliset ja kulttuuriset rajat.
Miten tämä kaikki liittyy Erillisverkkoihin tai turvallisuusviranomaisten kriittisiin ict-palveluihin? Emme pysty toimimaan yhteisen turvallisuuden eteen, jos emme osaa toimia yhdessä. Meillä on käsissämme tiukat ajat niin talouden kuin turvallisuuden osalta. Tästäkin selvitään, kun muistamme, mitä ihmisenä ja ihmisiksi oleminen merkitsee. Se ei ole pelkästään selviytymistä ja kriiseihin varautumista, vaan yhteyden löytämistä toisiimme ja ympäröivään maailmaan.
Ihmisyys on empatiaa, yhteisöllisyyttä, luovuutta ja kykyä kohdata sekä hyväksyä. Se on sitä, että osaamme nähdä toistemme inhimillisyyden ja arvostaa erilaisuuksiamme.
Lopulta, ihmisenä ja ihmisiksi oleminen on muistutus siitä, että emme ole yksin tässä maailmassa. Meillä on vastuu paitsi itsestämme, myös toisistamme.
