”Käyttövarmaa pystytään tekemään myös energiatehokkaasti” – näin Leijonaverkot säästää energiaa liiketoiminnassaan
Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian käyttö ovat keinoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä eli hillitä ilmastonmuutosta. Miten niihin voi panostaa, kun tehtävänä on turvata Suomen kansaa jatkuvasti toiminnassa pidettävillä ja jäähdytettävillä konesaleilla ja laitetiloilla?
Kiinteistöihin ja erikoistiloihin keskittynyt Leijonaverkot ylläpitää 15:tä suojatilakohdetta ja kolmea toimistokiinteistöä ympäri Suomea. Yhtiön ylläpitämät suojatilat ovat maanalaisia luolatiloja, laitetiloja, konesaleja ja toimistotiloja.
”Olemme huomanneet, että energiatehokkuustyön pitää olla meillä tehokkaasti johdettua ja koordinoitua. Myös raportoinnit pitää saada meillä ammattimaisiksi ja automatisoitua mahdollisimman pitkälle”, Leijonaverkkojen tuotantopäällikkö Petri Isopahkala kertoo.
Isopahkala on aiemmin vetänyt energiavastuullisuustyötä ja siihen liittyvää raportointia Leijonaverkoissa. Nyt vastuu on siirtymässä hänen kaimalleen, Leijonaverkkojen kiinteistöpäällikkö Petri Kiiskiselle.
”Tällainen siirtymävaihe on oiva tilaisuus kehittää toimintaamme ja lanseerata uutta. Haluamme tuoda energiatehokkuustyöllemme lisää näkyvyyttä organisaatiossa, jotta se saa sille kuuluvan painoarvon”, Kiiskinen sanoo.
Hukkalämpö talteen
Energiatehokkuustyö nähdään Leijonaverkoissa laaja-alaisena toimintatapana, joka lähtee liikkeelle jo siinä vaiheessa, kun uutta konesalia suunnitellaan. Isopahkalan ja Kiiskisen mukaan niin konesalien jäähdytys kuin sähkönsyöttövarmennus suunnitellaan aina energiatehokkuusperiaatteita ja alan parhaita käytäntöjä noudattaen. Myös laitevalinnoissa valitaan lähtökohtaisesti kaikkein parhaimmalla hyötysuhteella toimivat laitteet.
Energiatehokkuus on otettu Leijonaverkkojen tuotantotiloissa huomioon jo 70-luvulta lähtien esimerkiksi tilojen jäähdytysjärjestelmissä. Tuotantotiloissa on hyödynnetty niin sanottua vapaajäähdytystä, jolloin kylmää ilmaa tai vesistöä hyödynnetään tilan jäähdytykseen. Viime vuosina Leijonaverkot on enenevissä määrin alkanut myös ottaa talteen ja hyödyntää tilojensa tuottamaa lämpöä.
”Konesaleissa tai laitetiloissa kaikki tiedon siirtoon ja käsittelyyn tarkoitetut laitteet tuottavat toimiessaan lämpöä. Tätä lämpöä voidaan ottaa talteen ja hyödyntää muualla: lämmitämme sillä esimerkiksi lämmitystä vaativia toimistotilojamme. Helsingin kohteessa palautamme laitteiden tuottaman hukkalämmön kaukolämpöverkkoon, jolla lämmitetään helsinkiläisten koteja”, Isopahkala kertoo.
Energia yli 90-prosenttisesti tuulivoimasta
Toinen merkittävä energiansäästöteko Leijonaverkoissa on ollut tuulivoimaan siirtyminen tämän vuoden alussa. Yhtiö on hankkinut osuuden Helenin tuulivoimatuotannosta, mikä takaa sen, että yli 90 prosenttia yhtiön käyttämästä energiasta tulee tuulivoimasta.
”Olemme myös alkaneet mittaamaan energiankäyttöämme. Pystymme seuraamaan hyvinkin tarkasti sekä asiakkaidemme että omaa energiankäyttöämme sekä laskemaan konesaleillemme energiatehokkuusarvoja. Jatkossa pystymme laskemaan ja määrittämään isommissa kohteissamme konesalien hukkalämmön hyötykäytölle ERE (Energy Reuse Effectiveness) -tehokkuuskertoimia, minkä myötä meidän on mahdollista saada jopa pientä verohyötyä”, Isopahkala kertoo.
Isojen energiahankkeiden lisäksi Leijonaverkoissa on jo pitkään tehty erilaisia pienempiä energiaa säästäviä toimenpiteitä.
”Olemme uusineet tilojemme valaistuksia ja tehneet lämpötilasäätöjä sekä erilaisia aikaperusteisia ohjauksia. Nämä kuuluvat meillä jo ihan normaalikäytäntöihin, eikä niitä osata arjessa pitää varsinaisina energiatekoina”, Kiiskinen toteaa.
Uteliaisuus parantaa maailmaa
Leijonaverkkojen toimintaympäristö asettaa energiatehokkuuden kehitystyölle omat haasteensa. Yhtiön ylläpitämät tuotantotilat sijaitsevat maan alla ja palveluiden on toimittava kaikissa olosuhteissa.
”Emme koskaan tule pääsemään niin hyviin energiatehokkuuslukemiin kuin isot, kaupalliset konesalit maanpäällisissä tiloissa. He pystyvät optimoimaan tilan ja järjestelmien käyttöä paremmin kuin me maan alla”, Isopahkala sanoo.
”Emme voi myöskään verrata itseämme maanpäällisiin konesaleihin, vaan meidän on tarkasteltava omia tilojamme ja vertailtava niitä keskenään. Kaikki olemassa olevat tekniset ratkaisut, esimerkiksi vapaan ilmavirran hyödyntäminen laitteiden jäähdytyksessä, eivät sovellu meidän tuotantotiloihimme”, Kiiskinen jatkaa.
Haasteen voi Kiiskisen mukaan nähdä kuitenkin myös mahdollisuutena. Kun on pohdittava ja sovellettava erilaisia vaihtoehtoja, tulee samalla yleensä soveltaneeksi uusia vaihtoehtoja, jotka helpottavat esimerkiksi toiminnan seurattavuutta ja mitattavuutta. Sama pätee toimintavarmuuteen: vaihtoehtojen rajaamisen sijaan energiatehokkuuden kehittämisessä voi olla utelias.
”Olen joskus jossakin haastattelussa sanonut, että energiatehokkuus ja käyttövarmuus eivät kulje ihan käsi kädessä. Tänä päivänä ne kyllä kulkevat. Vaikka tekniikka ei ole juurikaan muuttunut, ajatusmaailma ja sitä kautta oma tietoisuus ovat. Insinöörinä on motivoivaa, kun löytää tai keksii jollekin toiminnalle maapalloa säästävämmän ratkaisun”, Isopahkala kiteyttää.
