Hyvinvointia polkien ja työsuhdepyörästä lisää vauhtia

”Saimme henkilöstöstä useita yhteydenottoja ja aloitteita työsuhdepyörästä. Ja kun vuoden 2021 alusta astui voimaan uusi työsuhdepyörän verotuskäytäntö, päätimme tarttua tilaisuuteen”, Erillisverkkojen talousjohtaja Kim Höijer kertoo.

Työnantajana Erillisverkot tarjoaa siis halukkaille työtekijöilleen työsuhdepyörän verottomana etuna 1 200 euroon asti vuodessa.

”Kiinnostus työsuhdepyörää kohtaan on ollut kasvavaa. Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka innostuneesta henkilöstömme on edun ottanut vastaan. Tämä kertoo mielestäni meistä myös työyhteisönä: meillä on paljon aktiivisia arkiliikkujia ja urheilijoita, joille työhyvinvointi on tärkeää. Lisäksi meillä on ollut muun muassa oma joukkue Kilometrikisassa jo usean vuoden ajan.”, Höijer sanoo.

Erillisverkoissa on pyöräilijöitä moneen lähtöön. Tutustu kolmeen aktiiviseen polkijaan alla olevista fillariprofiileista.

Tuija Kujanpää, suunnittelija

Minä pyöräilijänä: Olen e-Ainotarella ajeleva työsuhdesähköpyöräilijä. Kesällä työmatkapyöräilyni on ollut innokasta, mutta voi olla, että räntäsade, rapainen kylätie sekä synkänsynkkä pimeys katkaisevat hyvän pyöräilyjakson. Tallissa odottelevat aktiivisempaa käyttöä myös tavallinen Helkama Saana -vaihdepyörä sekä Maxi Combi -retro. Oikea polvi on kyllä ilmoittanut tykkäävänsä sähköavustuksesta, joten pääasialliseksi ajopeliksi vakiintunee e-pyörä.

Miksi juuri fillari: Työaika ja -matkani ovat noin 15 minuuttia ja 5 kilometriä suuntaansa, joten auton käynnistäminen edellyttää mahdottoman hyviä tekosyitä tai todellista tarvetta. Pyöräily on myös hyvä lisä muuhun liikuntaan.

Pyöräilymuisto: Elävimmät muistoni, hyvässä ja pahassa, sijoittuvat nuoruuden aikaiseen kotikaupunkiini Kouvolaan. Mukavia kesäisiä reissuja olivat kaveripyöräilyt naapurikuntiin hiekkarannalle ja uimaan, Uttiin tai Valkealaan.

Vähemmän mukavaa oli pyöräillä kouluun kelillä kuin kelillä. Paluumatkalla viimeisen etapin noin 300 metrin valinta oli nälän, väsymyksen, hikisyyden, likomärkyyden tai muun yleisen ärsytyksen asteesta riippuen tehtävä kolmesta huonosta vaihtoehdosta: 1. Pyörätie, piiitkä ja tappavan loiva. 2. Pyörätie, lyhyt ja tappava nousu. 3. Katu, jonka pituus ja nousu olivat edellisten välistä, ei pyörätietä. Talvella suksien vienti kainalossa, kapearenkaisella ja jalkajarruttomalla vaihdepyörällä lumessa ja sohjossa opetti ennakoimaan tilanteet niin, että sukset lensivät vauhdista aavistuksen verran aikaisemmin ennen kuin pyöräilijä sai jalat maahan.

Kari Kovanen, tuotepäällikkö

Minä pyöräilijänä: Pyöräilen enimmäkseen työmatkoja 2017 hankkimallani sähköavusteisella retkeilypyörällä. Vanha hybridifillarikin tallista löytyy, mutta sen käyttö on jäänyt vähäiseksi sähköpyörän hankinnan jälkeen. Työmatkalle löytyy mukavasti reittivaihtoehtoja kevyen liikenteen väylistä rauhallisiin kyläteihin ja ulkoilupolkuihin. Pyöräiltyä tulee kaikkina vuodenaikoina, joskin kevääseen ja syksyyn painottuen.

Miksi juuri fillari: Kotikulmilla Pohjois-Espoossa ei julkinen liikenne oikein pärjää omalle autolle. Kun keskustelu yksityisautoilun rajoittamisesta pääkaupunkiseudulla alkoi muutama vuosi sitten vakavoitua, niin tällaiselle sähköinsinöörille tuntui luontevalta aloittaa tulevaan varautuminen kokeilemalla sähköavusteista liikkumista. Bonuksena saa kuntoa ylläpitävää liikuntaa ja milteipä terapeuttisia pyöränhuoltohommia. Vaikka vieläkin tulee hieman useammin valittua auto kuin pyörä, niin yli 10 000 kilometriä työmatka-ajoa on pyörällä neljän vuoden aikana jo kuljettu.

Pyöräilymuisto: Kovin dramaattisia muistoja ei pyöräilystä ole kertynyt, enkä sellaisia ainakaan työmatkoilta kaipaisikaan. Itselleni mukavinta pyöräilyä on vain kiireettömästi katsella maisemia ja hengittää raitista ilmaa. Pyörällä saavuttaa mukavasti luontokohteita, joihin autolla ei pääse eikä jalan ehtisi kulkea.

Pasi Vepsä, ryhmäpäällikkö

Minä pyöräilijänä: Olen aina tykännyt pyöräillä, ja jo lapsena meni matkamittarit ympäri eli tuli 10 000 kilometriä täyteen. Nykyään ajelen pääasiassa helpossa maastossa, lähinnä ulkoilureittejä, hiekkateitä ja polkuja. Alla on legendaarinen retro-maastopyörä Canondale F700 etujoustolla vuodelta 1996. Pyörä on Atlantan 1996 olympialaisten hengessä valmistettu erikoismalli.  Silloin maastopyöräily oli ensimmäistä kertaa mukana olympialajina. En ole tuosta pyörästä malttanut luopua, kun siinä ei ole mitään vikaakaan. Nyt on kuitenkin hankinnassa täysjousto-sähkömaastopyörä työsuhde-etuna, kunhan loput kesän pyörät vihdoin saapuvat Suomeen.  Tällä hetkellä ajelen vain kesäisin, ja suosikkireittini on ’Hyvinkään Pyörähdys’, joka kiertää kaupungin ympäri ulkoilureittejä pitkin. Reitillä on pituutta 26 kilometriä ja ajan tuon iltalenkkinä keskimäärin kolme kertaa viikossa.

Miksi juuri fillari: Joskus tuli ajettua työmatkatkin, kun asuin lähempänä toimistoa, mutta tällä hetkellä ajelen vain liikunnan ja ulkoilun ilosta. Kilometrikisaan olen myös osallistunut, ja sinne on tänä kesänä tähän mennessä kertynyt vajaat 600 kilometriä. Metsässä ajaminen on todella rentouttavaa, mutta myös rankkaa, kun ei osaa hiljaa ajella. Parasta siinä on vaihteleva maasto ja upean luonnon läheisyys.

Pyöräilymuisto: Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta on ollut pyöräillä Beijingissä työpaikkaliikenteessä aamuin ja illoin, kun olin siellä kesätöissä aikanaan. En ole missään nähnyt niin paljon pyöräilijöitä yhtä aikaa, kun sadattuhannet ihmiset ajoivat jonoissa kuin muurahaiset isojen katujen viereen rakennetuilla pyöräkaistoilla. Siellä oli liikuttava verkkaisesti kaikkien muiden vauhtiin sopeutuen. Tuli siellä kyllä välillä vähän pujoteltuakin.